Maaperä on valmiiksi kostean lämmin. Sen parempaa lähtökohtaa ei voi taimelle antaa. Kasvin juuret kasvavat parhaiten, kun maan lämpötila on yli +5 – 10 °C. Syksyllä ilma voi olla jo viileää, mutta maan alla vallitsevat ihanteelliset olosuhteet, joissa juuret muodostavat uutta solukkoa nopeasti.

Aurinko malttaa höllätä. Siksi sen paahde ja kuumuus eivät rasita juurtuvaa taimea. Kevät- ja kesäauringon paahde saa kasvin lehdet haihduttamaan vettä kovaa vauhtia. Tällöin juuristo ei välttämättä ole vielä valmiina ja kasvi voi alkaa kärsiä kuivuudesta.

Kasvua häiritsevät tuholaiset ovat jo enimmäkseen luovuttaneet, ne vain harvoin jaksavat syksyyn asti. Monet puutarhan tuhohyönteiset (kuten kirvat, luteet ja erilaiset toukat) lisääntyvät ja syövät aktiivisimmin alkukesästä. Syksyä kohden niiden elinkaari on lopussa tai ne valmistautuvat jo koteloitumaan tai talvehtimaan.

Kasvit juurtuvat hyvin kosteassa maassa ja usein syksy hoitaa ison osan kastelusta, sillä syksyinen yökaste, runsaammat sateet ja korkeampi ilmankostuse pitävät maan tasaisen kosteana. Siksi kasvit ovat hyvässä iskussa keväällä, kun juuret jo tietävät mitä niiden kuuluu tehdä. Kasvuunlähtö on nopeaa.

Syksyllä istutettu kasvi alkaa kasvattaa vartta ja lehtiä heti, kun maa keväällä sulaa, koska sen juuristo on valmiina ottamaan ravinteita vastaan. Keväällä ostettu ja istutettu taimi taas joutuu aloittamaan juurtumisen alusta ja jää syysistutetuista jälkeen jopa viikkoja.

Istutustöiden siirtäminen syksyyn tasaa puutarhan hoitoon kuluvaa työmäärää. Keväällä puutarhassa tuppaa olemaan enemmän pihasteltavaa, siksi syksyllä on enemmän aikaa nautiskella syysvärien keskellä istuttamisesta. Ja keväällä on taas enemmän aikaa nautiskella pihastelusta.